Taidan todeta saman jokaisen reissun jälkeen, mutta kyllä, olen jälleen kerran rakastunut. Kööpenhamina oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin, vesisateesta ja jäätävän kylmästä tuulesta huolimatta.
En tiedä, olenko täällä kertonut, mutta Tanska ja erityisesti Kööpenhamina ovat aina jostain syystä kiehtoneet minua kovasti. Ehkä syynä on skandinaavisuus ja sellainen ”melkein kuin kotona olisi” -fiilis. Rakastan myös tanskan kieltä, tanskalaista sisustusta, tanskalaisia sarjoja… Listaa voisi jatkaa loputtomiin!
Ensimmäisenä päivänä vettä satoi kaatamalla, ja jouduimmekin miettimään hetken, mitä sitä oikein tekisi. Emme nimittäin olleet varanneet mitään parhaimpia ulkovaatteita tai jalkineita sadesäähän… Hetken pohdiskelun jälkeen päädyimme loikkaamaan kaksikerroksisen turistibussin kyytiin. Emme normaalisti lämpeä tällaisille, mutta silloin ajatus tuntui hyvältä. Bussin kanssa kiertelimme keskustaa ja koitimme hahmottaa nähtävyyksiä huurtuneiden ikkunalasien takaa. Muun muassa Pieni Merenneito -patsas tuli bongattua!
Toisena päivänä sade tuntui yltyneen edellisestä päivästä, joten päätimme suunnistaa metrolla Kastruppiin, jossa sijaitsee Pohjois-Euroopan suurin akvaario, Den Blå Planet. Akvaarioreissu ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaamme, mutta säästä johtuen halusimme päästä tekemään tai näkemään jotain sisätilassa… Ja hyvä että kävimme! Den Blå Planet on todella kaunis ja rauhallinen paikka, jossa pääsee näkemään jos jonkinlaisia kaloja. Pakko silti myöntää, että sydämeni vei suloinen saukkopariskunta, jonka touhuja olisin voinut jäädä ihailemaan pidemmäksikin aikaa…
Illalla päätimme vielä lähteä käymään Ruotsin puolella, Malmössa. Siellä asuu poikaystäväni sukulaisia, joten oli huippua, kun saimme yhdistettyä sukuloinnin matkaamme. Tosiaan, jos joku ei tiennyt, Kööpenhaminasta pääsee junan kanssa helposti ja nopeasti Ruotsin puolelle. Tai no, yleensä pääsee. Tällä kertaa touhu oli todella hidasta, sillä passeja syynättiin todella kauan ja matkustajilta tivattiin syitä junamatkalle. Kesken matkan junamme myös pysäytettiin, ja poliisit hyökkäsivät vaunuihin tekemään ratsian laittomien matkustajien varalta. ”Se on niiden pakolaisten takia”, tokaisi vierustoverimme. Huomasi varmasti hämmentyneet ilmeemme kaiken sen kaaoksen keskellä.
Kolmannen ja samalla viimeisen Köpis-päivämme vietimme lähinnä kauppoja kierrellen. Sää ei ollut edelleenkään muuttunut paremmaksi, ja se alkoi hiljalleen näkyä myös mielialassamme. Märät vaatteet ja jatkuva kylmyys alkoivat lähinnä ärsyttää. Olimme molemmat myös turhautuneita, sillä olimme suunnitelleet kiertelevämme ja näkevämme niin paljon enemmän kuin mitä nyt tuli tehtyä. Mutta ei voi mitään, saatiinpahan syy tulla uudestaan Tanskaan!
Mitä Kööpenhaminasta sitten oikein jäi käteen? Herkulliset smørrebrødit (näitä on pakko päästä syömään uudestaan), kaunis arkkitehtuuri, ystävälliset ihmiset, polkupyöräilijät ja ah, niin tyylikkäästi pukeutuneet ihmiset! Olisin voinut tuijotella kahvilasta ikkunan läpi ohikulkevia tanskalaisia tovin jos toisenkin. Voi, kun osaisi itsekin yhdistellä huolettomasti klassisia vaatteita lenkkareihin ja näyttää niiiiin hyvältä… Senkin taisin jossain vaiheessa reissua tajuta, että Köpiksestä saisi varmasti paljon enemmän irti kesällä, hah.